International Press1999-1998
October 2, 1998
Unikankare kuvataide
Finland
Virpi Wuori
HELNWEIN HAASTAA VUOROPUHELUUN
Teksti: Virpi Wuori Kuva: Gottfried Helnwein
Unikankare haastatteli itävaltalaista taidemaalari ja valokuvaaja Gottfried Helnweinia Wäinö Aaltosen museossa ennen hänen retrospektiivisen näyttelynsä avajaisia. Teema, johon Helnwein palaa aina uudelleen, on ihmisen julmuus ja toisaalta haavoittuvuus, fyysinen ja psyykkinen kipu, jonka yhtenä symbolina hän käyttää teoksissaan kylmiä metalli-instrumentteja pehmeän ja haavoittuvan ihon rinnalla. "Työni lähtökohtana on dialogi katsojan kanssa. Jos olisin yksin autiolla saarella, maalaamisessa ei olisi mitään mieltä. Haluan vaikuttaa kuvillani ihmisiin. Siksi aikakauslehdet ja etenkin suuret ulkojulisteet ovat olleet minusta tärkeä kanava saada kuvani niin monien ihmisten ulottuville kuin mahdollista." Niinpä Helnwein on johdonmukaisesti kiinnostunut esittelemään taidettaan myös tietoverkossa.
Gottfried, 4 v.
Helnweinin keskeisen tematiikan takana ovat sodan julmuudet ja sodanjälkeisen ilmapiirin ahdistuneisuus. "Ihmiset olivat vakavia, koskaan ei naurettu. En voinut ymmärtää, mistä oli kysymys, koska asioista ei puhuttu. Minulla oli tunne että jotakin kauheaa on tapahtunut, mutta en tiennyt mitä. Sen lisäksi minuun vaikutti valtavasti katolisen kirkon kuvasto ristiinnaulittuineen ja kidutettuine pyhimyksineen. Olen käsitellyt uskonnollisia aiheita madonnamaalausteni lisäksi muun muassa kolmiosaisissa teoksissani Valtuutettujen laulu (1986) ja Salainen eliitti (1993), jotka ovat saaneet muotonsa ovellisesta alttarikaapista." Helnweinin piirustus- ja maalaustekniikka on uskomattoman taidokasta. "Aloin piirtää jo lapsena. Piirsin yksityiskohtaisia kuvauksia sotilaista, pommituksista ja taistelutilanteista. Kun olin saanut ensimmäisen Aku Ankka -lehteni, ilahduin tavattomasti.Välillä piirtelin Disneyn hahmoja, mutta se oli kiellettyä koulussa. Opettajien mielestä se oli lahjojeni väärinkäyttöä. Lehdestä tuli valopilkku ankeaan lapsen elämääni. Ja Carl Barks kuuluu edelleen idoleihini."
Kiinnostavat kuuluisuudet
Ankkojen piirtäjä Carl Barks on nyt 98-vuotias. Hellnwein valokuvasi hänet sarjaansa kiinnostavista henkilöistä. Kuvassa Barksin kasvot näyttävät siltä kuin hän aikoisi muuttua Akuksi, suusta on jo muotoutomassa ankan nokka. Helnwein ihmettelee muutenkin sitä kuinka valokuvissa näkyy jotakin aivan muuta kuin todellisuudessa. "Bukowski ja Warhol näyttivät ihan säädyllisiltä kuvaustilanteessa, mutta kun katsot valokuvia, niissä näkyvät Bukowskin rankan elämän jäljet ja Warholin sairaus."
Tulla puhutelluksi
Eräs näyttelyn varhaisimmista teoksista 1970-luvulta esittää alle esikouluikäistä tyttöä jonka kädet ovat sideharson peitossa ja jonka kasvoista näkyvät vain silmät.. Kuva herättää minussa ahdistuksen ja turhautumisen tunteen kymmenien vuosien takaa ja kuulen korvissani: "Älä koske, sormet pois sieltä, se on likaista, ole hiljaa, suu kiinni nyt". Lapsi minussa huutaa kaukaa: "Miksi minä en saa olla minä, miksi minua kielletään elämästä!" Lapsen itseilmaisua ja elämää rajoittavat monet kiellot. Kaunis Uhri I -nimisessä fotorealistisen tarkassa vesivärityössä, joka puhuttelee minua erityisesti, ahdistus on puettu siteisiin.
Kapinalliset
Tuli -maalaussarja esittää kasvokuvia Patti Smithistä ja Rimbaud’sta Pasoliniin ja Jim Morrisoniin. Kunkin maalauksen päälle on sivelty ohuita väri- tai vernissakerroksia niin että hahmo lähes katoaa. Kun kuvaa katsoo pitkään ja keskittyneesti, se ikäänkuin nousee taustastaan. Eri valaistuksissa ja eri kulmista katsottuna kuvissa erottuvat kasvot elävät. Mitä on kasvojen takana? Keitä nämä ihmiset ovat? Kaikkia yhdistää yksi tekijä: kapinallisuus ja poikkeaminen oman aikansa ja yhteisönsä normeista. Näillä muotokuvilla Helnwein tahtoo sanoa, että yhteiskunta tarvitsee kaikkina aikoina näkijöitä, paljastajia, epäkohtien osoittajia. Hän itse kuuluu selvästi joukkoon.




back to the top